Balancion ajankohtaista

Mission possible: keskituloisen vaurastuminen

20.9.2011 | 12:40

Kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran Nordnetin blogissa 20.5.2011.

“Kiitos ensinnäkin kutsusta Nordnetille. Olen nöyränä poikana paininut noin viikon ajan luomisen tuskassa ja valjastin siksi myös Facebook-ystäväni antamaan otsikoita, joista kirjoittamalla voisin avata pelin omalta osaltani. Sain mm. seuraavia aiheita ystäviltäni: ”Tinkimisen unohdettu taito”, ”Pankkien ylisuuret rahastopalkkiot”, ”Maailmanmestaruus 2011, paljonko veronmaksajien rahaa paloi juhlintaan”, ”Lomakauden haasteet talouden hallinnassa”, ”Turhien hankintojen välttäminen ja less is more”. Fiksuja ideoita kaikki, kiitos vielä näistä! Lupaan pitää varastossa, mutta otan silti ylätason teeman tähän alkuun johdannoksi siitä, minkä yläotsikon alla tulen kirjoittelemaan.

En ole sijoitustoiminnan ammattilainen, en edes pro tai semi-pro yksityisellä tasolla. Tämä siksi, että itselläni silmät tähän maailmaan aukesivat vasta 2006 ryhtyessäni seuraamaan talouttani tarkemmin jouduttuani ensin 14 000 euron veromätkyjen maksajaksi. Kirjoitan siksi omista kokemuksistani ilman pyrkimystä auktorisoida itseäni ylitse kapasiteettini. Olen noviisi, joka haluaa kertoa oman talouden matkastaan ja omista kokemuksistaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja häpeilemättä. Olen tällä reissulla lähes tahtomattani, ainakin pyytämättä. Matka on ollut antoisa ja se jatkuu. Kiitos Verottaja!

Olet mitä kulutat

Milloin säästämisestä tuli syntiä? Sana säästää on kaksoismerkityksellinen ja siksi vaikea. Säästämistä on toisaalta se, kun kilpailuttaa kodin vakuutukset. Toisaalta säästäminen on sitä, kun siirtää rahoja päivittäiskulutuksesta varainhoidon puolelle. Emme me ihmiset halua olla lähtökohtaisesti ”säästäväisiä” (lähestyy sanaa pihi), vaan haluamme toteuttaa omalle elämällemme asettamiamme tavoitteita. Eikö säästäminen molemmissa tapauksissa ole hyvä asia; arjen fiksu kuluttaminen & omien elämän mittaisten tavoitteiden toteuttaminen?

Miksi säästämisestä on tullut syntiä sekä valtiontalouden, yritystalouden että yksityistalouden erikokoisissa ympäristöissä? Miksi vaalien edellä ns. ”leikkauslista” oli niin ruma sana, että se kuultiin ainoastaan perussuomalaisten suusta? Ja milloin näin kävi? En tiedä vastausta, mutta uskallan edes kysyä. Jostain syystä elämme aikaa, jolloin hyveistä on tullut paheita.

Itse pidän ajatuksesta arvopohjainen kuluttaminen. Jokaisella meistä on arvot, tunnustimme tai emme. Jokainen hampurilaiseen, harrastuksiin, parkkisakkoihin tai osakkeisiin sijoitettu euro on arvovalinta. Olemme mitä syömme, olemme mihin aikaamme kulutamme, olemme samalla reseptillä juuri sitä, mitä kulutamme. Tästä lähtökohdasta voimme tarkastella sitä, elämmekö tai käytämmekö rahaa omien arvojemme mukaisesti? Jos vastauksesi on elän ja käytän, lopeta lukeminen, olet onnistunut siinä, missä suurin osa meistä ei ole. Elät arvojesi mukaisesti, pidä siitä kiinni ja käytä aikasi paremmin kuin jatkamalla lukemista. Jos ajattelet, että voisit ehkä tarkastella omaa kulutustasi henkilökohtaisen arvopeilauksen avulla, jatka ihmeessä loppuun saakka.

Itselleni matka Balancionin perustajana on oman rahankäytön seurannan kautta opettanut tämän arvopohjaisen kuluttamisen ABC:n kantapään kautta. Olen avoimesti kertonut aiemmista hölmöilyistäni rahankäytössä nimenomaan siksi, jotta voisin avata keskustelua rahasta ilman hurskastelua. Tässä yksi esimerkki tästä: Suomen Kuvalehti: ”Balancion ja parempi rahankäyttö: – 800 euroa meni parkkisakkoihin”

Olen perheellisenä käyttänyt usein esimerkkinä erästä (onneksi fiktiivistä) keskustelua joulukuisena lauantai-iltana eräässä suomalaisessa perheessä: Tytär: ”Isi, mä haluun barbilleni tuon prinsessamekon (4,90 €)”, Isä: ”Ei joulupukillakaan ole tänä vuonna varaa ihan kaikkeen, kun on lama ja kaikkee”. Tytär: ”Tahtoo, tahtoo, tahtoo…”. Isä huokaisee ja kulauttaa kuivaan kurkkuunsa kulauksen XO-Konjakkia (4,90€). Summataan sanoma: meillä on varaa siihen, mitä arvostamme.

”Missiomme on vaurastaa keskiluokka”; Hei lopeta jo tuo idealismi, pliis!

Huh, tuota lausetta olen pantannut pitkään. Se kuulosti Balancionin perustamisvaiheessa niin uskomattoman sarasvuomaiselta paatokselta, että jouduin tarkistamaan lauseen tenhovoimaa mieheltä itseltään. Jari pahoittelut tästä name droppingista, teen sen ilman lupaasi. Nuhtele perään, jos tuntuu oikealta. Tällöin ymmärsit kuitenkin nuoren yrittäjän tunteenpalon etkä tuominnut, vaikka ohjelmamme ensimmäistä koodiriviä, saati ensimmäistä rahoituseuroa ei oltu vielä nähtykään

Miksi uskallan nyt sanoa tuon ääneen? Siksi, että uskon edelleen, että ilman uskoani keskituloisen ihmisen vaurastumiseen olisin todennäköisesti jo torkahtanut matkaväsymykseen. Uskon siis edelleen siihen, että keskituloinen suomalainen tavallinen palkansaaja voi vaurastua ja elää rikasta elämää – ottamatta kantaa siihen, onko kaikki vauraus ja rikkaus aina käännettävissä euroiksi. Albert Einstein sanoi aikanaan: ” “Everything that can be counted does not necessarily count; everything that counts cannot necessarily be counted”. Lähes kaikkea voimme mitata, mutta kaikkea arvokasta emme silti voi arvottaa rahassa.

Lopetetaan suuret sanat, miten se keskituloinen muka voisi vaurastua?

Pankkien neuvottelupöytiä vähintään riittävästi kierrettyäni ja Takuusäätiön, Tilastokeskuksen, Finanssialan keskusliiton jne. tutkimuksia ja julkaisuja intohimolla luettuani uskallan nyt väittää todeksi erään asian: nettotuloillamme on suorastaan surkea korrelaatio vaurastumisemme kanssa. Sama Suomeksi: ihminen ei vaurastu tulojen kautta. Ihminen vaurastuu ainoastaan ymmärtämällä henkilökohtaisen taseen merkityksen (Varat ja Velat).

Minulle käsitteen ”nettovarallisuus” merkitys aukesi excel-jumppani alettua n. vuonna 2006. Päätin etten enää ikinä joudu myymään moottoripyörääni veromätkyjen takia. Siksi halusin opiskella rahankäyttöä ja rakentaa palvelun, jonka avulla voisin auttaa muitakin tekemään omat löytönsä. Olen oppinut, että totuuden silmiin katsominen on tässä ja muissakin asioissa ehkä se tärkein askel kohti parempaa. Näin kävi ainakin minulle. Jos osaat nauraa itsellesi, aloita tästä.

Mikä on nettovarallisuutesi? Nettovarallisuus on yksinkertaisesti se rahasumma, joka sinulla jää käteen kun myyt kaiken omaisuutesi (tämän voit tehdä arvioiden omaisuuden nykyarvon realistisesti ilman tarvetta konkreettiseen myyntiin, kuten tässä) ja maksat kaiken velkasi pois. Kun omaisuus on realisoitu ja velat maksettu, mitä jää käteen? Itselleni tuo yksinkertainen laskukaava avautui ja lopputuloksena oli melko lailla karu +/- 0 € vielä 5 vuotta sitten. Sama toistettuna tänään tuottaa noin + 200 000 €. Ei siis edelleenkään juurikaan mitään, arvoisat pro-sijoittajat, joita joukossa on paljon. Mutta 34-vuotiaan kansalaisen muutos on huikea ja se on tehty olosuhteissa, joissa olen ”nauttinut” (tarkoituksellisesti) suomalaisen keskituloja (nettona n. 2 500 €/kk), elättänyt samanaikaisesti itseni lisäksi 4-henkisen perheen yksin (arvovalinta tämäkin, vaimo on kotona). Entä ennen vuotta 2006? Ansaitsin lähes kolminkertaisesti palkkatöissä ja saldo oli nolla. Jotain on tapahtunut ja tämä on mitattavissa.

Mitä olen tässä matkan varrella sitten oppinut, kuinka sen nyt voisi tiivistää? Ymmärsin sen rahan lain, josta Robert Kiyosaki kirjoitti loistavan (joskin jenkkiläisen paatoksellisen) kirjan ”Rikas Isä, Köyhä isä”. Lyhyestihän koko kirjan ydinajatus oman tulkintani mukaisesti on: ”Siirrä jokainen mahdollinen ansaittu eurosi suoraan henkilökohtaisen talouden taseessa varoihin. Tee se minimoimalla menot ja velat. Jep kaikkihan tämän ymmärtää? Ei ymmärrä, en ymmärtänyt minäkään. Muistan aina sanoneeni omalle äidilleni tämän toistellessani kaikille meistä tuttua ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot”, että ”äiti, juuri tuon takia rakennan elämäni siten, että maksimoin tulot, jotta menoja ei tarvitse miettiä lainkaan”. Nyt nauran itselleni. Luulin toden totta, että tulojen kasvattaminen olisi se resepti. Kesti turhankin kauan tajuta ja tunnustaa, että olin väärässä.

Kokeile seuraavaa perässä: pyydä palkanalennus ja opit rahan lain

Tiedän, että lukijoissa on yllättäen suuri joukko itseni kaltaisia (minä ennen 2006), joille tulojen maksimointi reseptinä on tuntunut oikealta ratkaisulta. Ja kuka oikeasti laskisi palkkatulojansa vapaaehtoisesti? Aika harva. Halusin provosoida ja tämä on tarkoituksellista. Kenenkään ei tarvitse pyytää palkanalennusta.

Kerrataan vielä, että olen vapaaehtoisesti pitänyt itselläni keskituloisen suomalaisen palkkatasoa vuosia, jotta oppisin koko ajan lisää rahan laista. Ja olen oppinut paljon, tämä on siis myös mitattavissa nettovarallisuuslukujen kautta. Tärkeintä on ollut oppi menojen puolella. Laskin eräänä päivänä, että jos taloutemme kuluttaisi nettona vuodessa saman verran kuin nyt, mutta saisimme takaisin tätä startup-yrittäjän via dolorosaa edeltäneen tulotason, voisimme sijoittaa varoihin (osakkeet, rahastot, kiinteistöt..) 60 000 €/v. Luit oikein, 60 000 €. Jos siis ansaitset bruttona vuodessa 70-80 000 €, edustat yksilönä sitä tulotasoa, jota perheemme molemmat jäsenet ansaitsivat ennen tätä ”projektia”. Jos kuitenkin asetat menosi samalle tasolle kuin taloutemme nettomenot ovat nyt, voit säästää tuon summan (60 000 €) haluamallasi riskitasolla vain yhdessä vuodessa. Ei ole mahdollista! On. Kukaan ei käske ketään kuluttamaan niin paljon kuin tienaa. Kukaan ei estä sinuakaan valitsemaan menotasoa, joka alittaa tulotason. Miksi tulosi ja menosi ovat silti säännöllisesti samalla tasolla kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?”

Kaikki käsiin saamani tutkimustulokset vahvistavat otsikon: kulutamme sen mitä ansaitsemme. Siksi me selittelemme, että ”ei meillä ole varaa säästää/investoida/toteuttaa unelmiamme”. Se on selittelyä, jokaisella on varaa säästää, se on valintakysymys.

Voisiko tästä jotenkin tiivistää?

Kiitos ja anteeksi. Kirjoituksesta tuli juuri niin sekava purskahdus kuin oletinkin. Siksi lupaan parantaa. Luomisen tuska on luomisen tuskaa. Tästä ei ole kuin yksi tie, tiedätte suunnan. Jatketaan konkreettisemmilla osa-alueilla: aion kirjoittaa jatkossa mm. autoilun kustannuksista, tulen väittämään säännöllisesti, että fiksu rahankäyttö ei tarkoita pihistelyä tai tinkimistä itselle merkityksellisistä asioista, saatan kirjoitella myös tuosta tinkimisestäkin jotain. Aika näyttää

Jos vielä epäilet, että keskituloisella ei ole säästämispotentiaalia, omaa karua kieltään osoittaa Lindorffin maksuvaikeuksiin ajatuneiden asiakkaiden profiilitutkimus. Tämä tutkimus kertoo mm. että samoin kuin säästämispotentiaali, yhtä lailla maksuvaikeuksiin ajatumisen potentiaali on sama tai lähes sama kaikissa tuloluokissa.

“Annual income 20 pounds, annual expenditure 19,6, result happiness. Annual income 20 pounds, annual expenditure 20,6,result misery” – Charles Dickens”

Jussi Muurikainen
perustaja/toimitusjohtaja
Balancion Oy
050-567 3100
www.balancion.com

Taloussanomat 9.9.2011: “Tulevaisuuden finanssipalvelut voivat näyttää tältä”

9.9.2011 | 11:41

Taloussanomat kirjoitti Balancionista jutun osana “Pilvipalvelut 2011″ -artikkelisarjaa. Kokonaisuudessaan artikkelin “Tulevaisuuden finanssipalvelut voivat näyttää tältä” pääset lukemaan Taloussanomien sivuilta.

Balancion Rahani.fi -sivuston esittelyssä

7.9.2011 | 10:15

Rahani.fi -sivusto käsittelee henkilökohtaisen talouden hoitoa ja säästämistä. Rahani.fi kirjoitti esittelyn myös Balancionista. Koko jutun pääset lukemaan alla olevasta linkistä:

Balancion helpottaa talouden pyörittämistä